Hanna-Maija Valjanen - Kiltin kapina

Kun luulit kaiken jo ratkenneen
silmiisi osuu uusi toivo,
kuin se kuuluisa korsi.
Etkä itke, et naura etkä haukottele.
Liian paikoillasi odotat päätöstä.
Kyyniseksi et saa tulla.
(Kun luulit kaiken jo ratkenneen, s. 56)


Alkuun täytyy todeta, että olen runoudessa noviisi niin lukijana kuin kirjoittajanakin, mutta Kiltin kapina sulatti sydämeni. Olen seuraillut Valjasen runoiluja hänen bloginsa (kiltinkapina.fi) kautta jo ennen teoksen lukemista ja ne ovat todella innostaneet lukemaan, kirjoittamaan ja ajattelemaan lisää.


Kiltin kapina onnistui yllättämään siitä huolimatta, että olin lukenut samaisen taiturin runoja jo aiemmin. Ahmaisin kokoelman ensimmäisellä kerralla yhteen menooon ja sen jälkeen sitä on tullut availtua uudestaan jos milloinkin. Teoksen läpi kulkiessa tuntuu toisinaan, kuin pääsisi seuraamaan koskettavaa kasvutarinaa, mutta Valjasen runot ovat juuri niin samaistuttavia, että niitä lukiessa ei joudu tirkistelyolon uhriksi.


Aiheet ovat vaikeita - esimerkiksi koulukiusaamista ja läheisen kuolemaa - mutta lukukokemuksesta on helppo nauttia. Itse löydän teoksesta kerta toisensa jälkeen paljon lohdullisuutta ja uskon teeman osuvan juuri toivon kentille.  Kielikuvat ovat samaan aikaan kauniin koukeroisia ja silti suoria, rehellisiä. Sanojen ja rivien väliin jää mielestäni toisinaan paljon luettavaa ja sisäistettävää, mutta se ei tarkoita etteikö Kiltin kapina olisi suorasukainen lukijaansa kohtaan. Jo nimi tuntuu piinallisen osuvalta.


Tekstien lisäksi runokokoelma tarjoaa tarttujalleen kauniin kuvituksen, joka parhaimmillaan täydentää runoja. Pidän tavasta, jolla tekstit on aseteltu, sillä se tuntuu painottavan niiden rytmiä. Lopulta Kiltin kapina on nokkela kokonaisuus, joka todistaa miten monimutkaiset asiat voi saada puettua sanoiksi.



Miten kuvailisin teosta: kuvaileva, rohkea, kaunis
Kenelle suosittelisin sitä: kenelle tahansa, joka kaipaa tuoreita ilmauksia aina ajankohtaisista aiheista



Harmaita suhahduksia
2012
145 sivua